I wanna go HOME!

*Jari Siljamäen Klovnerian käsikirja antaa perustietoa klovnityypeistä, klovnerian historiasta, esityksen valmistelusta sekä kokemuksin väritettyä tietoa itse esitystilanteesta. Kirjan toisessa osassa esitellään joitain klovnikohellukseen kuuluvia perusasioita, kymmenkunta klassista klovnirutiinia sekä miimin olemusta. Kolmannessa osassa Jari Siljamäki esittelee maailman tunnetuimpia klovneja sekä omaa klovnitaustaansa. Siihen kuuluu myös puolisen vuotta katuklovneriaa Sveitsissä. Eikä voi olla mainitsematta lähes pariakymmentä käytännön harjoitusta, joiden avulla saanet oman klovnihahmosi elämään aivan uudella tavalla. Kirjallisuusviitteistäkin tulet varmasti hyötymään.

 

*Daniel Nylundin analyysi naurun moninaisesta olemuksesta on luettavissa netistä : Naurun monet kasvot .

*Nobel-palkittu kirjailija Henri Bergson on pohdiskellut huumorin olemusta yhden kirjan verran.  Mietteitään voit lukea teoksestaan Nauru. Tutkimus komiikan merkityksestä.

 

*Lukaisin lauantaina Jukka Annalan laatiman suomalaisen TV-viihteen Raamatun eli Toopelivisio-kirjan läpi. Tuli melko alamittainen olo, kun huomasi mitä kaikkea Suomessa on jo esittävän huumorin alalla kokeiltu. Siis aika paljon. Eikä kaikki näytöshuumori ole edes televisioon päässyt. Eikä lastenTV-viihde päässyt Toopelivisioon. Muutama seikka nousi jostain syystä muita pinnemmalla ja esittelenkin ne nyt.

Pirkka-Pekka Peteliuksen kulttimaineeseen yltäneissä TV-sketsisarjoissa viljeltiin myös absurdia huumoria, joka on tuttua esimerkiksi Frans Kafkan novelleista. Mieleenpainuvin lienee ”Pääsiäishanu” –sketsi, jossa elävä ihminen esiteltiin taikinalla päällystettynä ruokalajina.

Vaikka en Peteliusta hauskuudestaan huolimatta klovnilaatikkoon tyrkkäisikään, niin yliavuton James Potkukelkka on myös tekijänsä mukaan lähellä klovnihahmoa. Tämä korostui, kun James ilmestyi yllättäen myös Ranuan kummit –ohjelman viimeiseen jaksoon. Kotieläimen ja poikaystävän raja sekoittuivat mielettömällä tavalla. Fantasian luominen onnistui. Monet ulkomaiset klovnikouluttajat korostavat myös fantasian tärkeyttä klovneriassa.

Kari Heiskasen mielestä laadukkaan komiikan ydin on siinä, että ”tekijöillä on näkemystä kertoa maailmasta jotain.” Ilman todellisuuteen pohjautuvaa visiota absurdi huumori ei naurata.

 

*Samoihin aikoihin ilmestyi samasta aiheesta Tuomas Marjamäen Naurattajat.

 

*Claude Kipnis : Mime Book on miimikon perushankinta.

 

*Mia Pätsin  Näyttelijän tekniikoita on tämän vuoden paras kirjalöytöni. Se on mahtava opus näyttelijän työhön liittyvistä periaatteista. Klovneriaankin näitä vinkkejä voi käyttää ainakin mitä tulee tauotuksiin ja esineisiin suhtautumiseen.

Mia Pätsi on tehnyt melkoisen palveluksen kaikille niille, jotka haluavat tarjota yleisölleen mahdollisimman korkeatasoista näyttämötaidetta. ”Näyttelijän tekniikoita”-kirjassa hän perehdyttää lukijan Euroopan merkittävimpien ohjaajien työskentelytapoihin, jotka ovat vaikuttaneet lähtemättömästi myös muun maailman teatteri-elämään.

Teoksessa paljastetaan salaisuuksia, joita on menestyksekkäästi ympäri maailmaa käytetty yleisön hurmaamiseen. Huomasin, että osa harjoituksista on samoja, mihin olen ulkomaisten klovniopettajien työpajoissakin jo ihastunut. Pyydä ihmeessä paikkakuntasi kirjastoa tilaamaan tuo opus. Siitä on iloa varmaan myös kesäteatterin tekijöille.

 

*Keith Johnstonen Impro: Improvisoinnista iloa elämään ja esiintymiseen on klassikko.

 

*Dmitri Lihatsevin Johdatus nauruun – reunamerkintöjä venäläisyydestä avaa näköaloja. itäisen naapurimme huumorin juuriin.

 

*Olen aivan innoissani lukenut Raija Ojasen toimittamaa kirjaa Esiintyjä – taiteen tulkki ja tekijä. Opus antaa paljon virikkeitä vaihtoehtoiseen nykyklovneriaankin kertoen taiteen maailmasta luoden lähes 360 asteen näkökulman esittävään taiteeseen. Suosittelen etsimään kirjastosta - vaikka kaukohakuna.

 

*Torsti Lehtisen kirjoittamasta Sören Kierkegaard – intohimon, ahdistuksen ja huumorin filosofi –teoksesta poimin muutaman klovneriaan liittyvän ajatuksen. Komiikkaa sivutaan kirjan kappaleissa ”Tietämättömyyden ylistys” sekä Kuolema on suuri humoristi”.

”Huumori on … kristillisen totuuden vääristynyt ilmaisu” (s. 140).Tätä väitettä voisi perustella esimerkiksi sillä, että klovni on aina pohjimmiltaan optimisti ja kristinuskossakin toivo on keskeistä.

Koomisuutta tulee ristiriidasta, jonka tuskaa ei painoteta. (s.144)

Väärin kohdistettu vakavoituminen – vaikkapa liika jollekin asialle omistautuminen - on myös naurettavaa. (s.142)

Kärsimys on olennainen osa elämää (s.140)

Joutuuhan klovnikin epäonnistumaan monta kertaa esityksensä aikana.

 

 

*Kirja-aarteistostani selailin Anto Leikolan teoksen Naurun biologiaa ja muita esseitä. Siitä nousi erityisesti esiin seuraava lause "Aivomme ovat lapsen aivot, tapamme lapsen tapoja ja naurumme, parhaimmillaan, lapsen naurua.” Se on hyvä pitää mielessä klovneriaa luotaessa.

 

*llmeisesti tunnetuimman suomalaisen klovniparin Pekan ja Pätkän luojasta, Ola Fogelbergista kertovan, Jukka Rislakin ja Rainer Sandellin laatiman kirjan  Varsinainen puupää sivuilta löytyi syvältäluotaava kommentti naurusta. Sen oivalsi Johanna Vuoksenmaa, joka käyttää huumorintajuaan elokuvia ohjatessaan.

”Nauraa voi kahdella tavalla, puhtaalla ja likaisella. Puhdas nauru tulee syvältä ja puhdistaa, on terapeuttista. Samalla kun nauraa, oivaltaa itsestä jotain, ja olo kevenee. Likaisesta naurusta tulee jälkeenpäin vain paha olo.”

Pekka Puupään luoja keksi muuten monoissa käytettävät kengännauhahakaset!

 

*Arto Pietilän Pätkä - kirja Masa Niemestä taustoittaa mainiosti klassikkoelokuvia.

 

*Lasten toimintoja seuraamalla oppii todella paljon. Heillä ei ole tavallisesti vielä paljonkaan liikkumista rajoittavia estoja. Ihmisten hyväksyttävät sosiaaliset toimintatavat kun muuttuvat iän myötä. Siitä aiheesta voit lukea lisää antoisasta elekielen perusteoksesta Lapsesi sanaton kieli, jonka on kirjoittanut Susan Quilliam. Kirjastoista tuota runsaasti kuvitettua kirjaa voi kysellä.

 

*Henry Millerin Hymy tikkaiden juurella kertoo fiktiivisesti erään klovnin elämästä.

 

*Jaroslav Hasekin kirjat idioottimaisesta selviytyvästä eli sotamies Svejkistä antavat kaikupohjaa koskettavan klovniesityksen suunnitteluun. Myös kaikenlaiset muut veijaritarinat voivat olla iloksi käsikirjoittajallle ideointivaiheessa.

 

*Aira Buffan katsaus Nobel-palkitun koomisen anarkistin, Dario Fon tuotantoon on laitettu kansien väliin nimellä  Piru periköön ilveilijän.

 

*Tomi Purovaaran laatimasta Nykysirkus - aarteita, avaimia ja arvoituksia - kirjasta löytyy myös klovneille tärkeä luku "Uuden klovnerian nauru" sivuilta 165-169.

*Tomi Purovaaralta on ilmestynyt myös Ihmeen väkeä! Suomalaisen sirkuksen sankaritarinoita.

 

*Juho Gartzin kirja Mykät koomikot kuvaa verbaalisti mykkäelokuvan mestareiden esiinmarssia 1900- luvun alussa.

*Olli Alhon kirja  Hulluuden puolustus ja muita kirjoituksia naurun historiasta ei varmaan vähennä kenenkään huumorintajua, vaikka sen sattuisikin lukemaan.

*Riina Maukolan toimittama  Rotta vai tarua -tanssiteatteri Hurjaruuth kertoo Helsingin perinteisestä talviteatterista tunnetun ryhmän pitkälti santtomaan ilmaisuun pohjaavan ryhnän tarinan valokuvin ja sanoin.

 

*Jaques Lecoqin laatima perusteos miimisestä ilmaisusta kiinnostuneille on The Moving Body. (Methuen, Lontoo 2002)

 

*Simon Murrayn kirjoittama englanninkielinen teos Jacques Lecoq  paljastaa mimiikan koulutuksen kulttikahmon Jacques Lecoqin taustoja ja toimintatapoja ( Routledge, Lontoo 2003). Ostin kirja pari vuotta sitten Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta.

 

*Aarne Kinnusen kirja  Huumorin ja koomisen keskeneräinen kysymys on suositeltava perusteos komiikan tekijälle.

 

*Raija-Sinikka Rantalan omaelämäkerrallinen teos  Klovni- kun käänsin toisen posken kertoo Stanislavski-metodin käytöstä Moskovan Taiteellisessa teatterissa.

 

*Andrew Mc Conell Scottin kirja Pantomime Life of Joseph Grimaldi  kertoo yhden historian kuuluisimman klovnin elämästä.

 

*David Robinsonin kirjoittamaan laajaan Chaplinin elämä ja elokuvat-teokseen uppoutumalla pääsee kurkistamaan hieman siihen elämään, joka synnytti maailman rakastetuimman klovnihahmon.

 

*Mihail Bahtin kirjoitti karnevalismista klassikkoteoksen :

Francois Rabelais - keskiajan ja renasanssin nauru

*Monty Python -ryhmän muistelmateos klassikoiksi muodostuneiden TV-sarjojen ja elokuvien syntyhistoriasta paljastaa myös paljon angloamerikkalaisen mediamaailman huumorilähteitä 1950- ja 1960 luvulta: Monty Pythonin maailma.

Naurukouluttaja Vesa Karvisen kirjat ovat läpileikkaus naurattamisen tekniikoista. Luettelo niistä löytyy loppuunmyydyn Naurun ABC -kirjan takaosasta.